Kavereita? Kyllä niitä saa!


... vai saako?

Opiskelupaikkojen tulokset ovat tulleet, siirrytään uuteen kouluun tai vaihdetaan paikkakuntaa täysin. Niin tai näin, kuten demissäki on monet miettinyt miten sieltä saisi kavereita. Päädyttiin yhden tutun kanssa juttelemaan aiheesta, koska molemilla on kokemusta siitä, että saadut neuvot ei toiminut meillä sitten ollenkaan.

Pidin uintia minun juttunani,
Joten olin iloinen kun se huomattiin.

On joitain vakineuvoja, mutta suoraan sanottuna minulla ei oo juuri mikään niistä pitänyt paikkansa.

1. "Aloita joku harrastus"

Harrastin taitouintia 2-vuotta enkä sieltä saanut yhtäkään kaveria. Sen lisäksi olin paska koko lajissa joten jätettiin muutenkin ulkopuolelle.

2. "Mene johonkin leirille, ne yleensä yhdistää ihmisä"

Sorry! Kirkon leiri + ripari. Kivaa oli paikan päällä (enemmän tai vähemmän) mutta kavereita ei kummastakaan tullut. Yhteen toki tutustuin paremmin, mutta tällähetkellä en ole häntäkään nähny pitkään aikaan.

3. "Mene vaan porukkaan juttelemaan."

Sorry! Ei kyllä toimi tämäkään, varsinkaan jos toinen osapuoli on suoraansanottuna tunteettomia kusipäitä ja joita ei oikeastaan edes kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen (tai sitten ei vaan kiinnostanut tutustua muhun)

En oikeen tiiä miksi tämän edes kirjotin. Onko tarkoitkseni blogissa vain manata sitä kuinka idiootteja osa on, vaiko onko tämän tarkotus herättää ajatuksia teille muille, joiden seuraan yritetään päästä, mutta ette päästä. Ette ehkä suoraan asiaa sano, mutta kaikki asenteet, eleet ja pienet kommentit kielii siitä. 

Tahtoisin kyllä erityisesti yhden asian nostaa esille, mitä itselleni tapahtui riparilla.

Meillä oli riparilla kirjelaatikko. Jokaisella oli salainen kirjekaveri, jolla piti joka päivä yksi kirje laittaa. Sen lisäksi oli kirjeitä "Lähimmäiselle leiriläiselle" joita mm. tuttu/kaveri oli laittanut.

Yksi saamani kirje oli nimelläni varustettu ja nimellä lähetetty. Kirjeessä kehotettiin rohkeasti tulemaan mukaan peleihin. Kyllähän minä peleihin osallistuin. Niin, silloin kun edes äkkäsin että jossain tapahtuu jotain, kun kukaan ei ikinä tullut pyytämään mukaan. Sittenkun kun pääsin pelaamaan, peli loppui aika nopeasti, koska muut eivät jaksaneet enään pelata (koska oli jo pitkään sitä pelannut)

En muista, että olisin jutellut kyseisen kirjeen lähettäjän kanssa kertaakaan. Muutakuin ehkä pakosta. En sitten tiedä, olinko/olenko niin nolo, että kirjeen lähettäjä ei välttämättä halua että kaverinsa saisi siitä tietää.

Aina ei riitä se, että kerran sanoo että voit tulla joskus mukaan. Itse usein ajattelen sen niin, että sanoo niin kohteliaisuudesta, eikä oikeasti. 

Jos olet jollekkin sanonut että voisit lähtee hänen kanssaan kahville, niin voit pyytää häntä itsekkin. Esimerkiksi juuri tuolla riparilla, vaikka sanoi kirjeessä että voin tulla mukaan, mutta koskaan oikeasti ei kysytty mukaan, enkä myöskään aina tiennyt missä porukka oli ja mitä teki. Sekös teki osallistumisesta hankalaa.

Näistä teksteitä, mun oikeastaan todella vaikea tietää tai uskoa, olenko oikeasti muiden kuvailema tyyppi? Olenko oikeasti fiksu ja sympaattinen? 


Leirin lopussa, kaikkien piti kirjoittaa jokaisen leirivihkoon jotain positiivista kyseisestä henkilöstä. Minulle annetuista osa oli aika perus, sitten oli yksi erityisen ihana, ja muutama aivan paska, mitä en tietenkään säästänyt. Yksi oli laittanut että "kivat hiukset". Arvatkaa mitä seuraava oli kirjoittanut?  "Sama" ja nuoli edelliseen kommenttiin. Kyseiset oikeastaan näkyykin hieman  yllä olevassa kuvassa(jäljelle jääneet nuolen pätkät) pinkkien tekstien vieressä. Ei näin!

Onko tässä vaiheessa enään ihmekkään, jos en osaa olla uusien ihmisten kanssa tai kun en uskalla lähteä yksin tapahtumiin?


Mitäs vinkkejä teillä olis uusien tuttavuuksien varalle? Puuttuiko listalta jotain?

4 kommenttia

  1. En mäkään saanut riparilta kavereita. Noiden neuvojen pointti taitaa olla se, että pitää tehdä jotain muutaki ku jumittaa kotona, jos haluu löytää kavereita. Tosin nykyään niitä kavereita löytyy netinkin kautta, mutta silti. Tietenkään kaikki ei tuu kaikkien kanssa juttuun, mut mitä enemmän ihmisiä tapaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä löytää myös niitä just oman tyylisiä ihmisiä. Harrastukset on sinällään hyvä väylä, mut sillonkin kannattaa ehk harrastaa jotain mistä oikeesti tykkää :D Mä oon joskus just tonne demin keskusteluihinki sanonu, että mun mielestä se ettei saa helposti uusia kavereita on enimmäkseen kiinni vaan siitä et on tavannu siihen asti vääriä tyyppejä.

    Tuli kauheen pitkä kommentti, mut tää postaus herätti ajatuksia ni pitihän ne kirjottaakki :D

    ♥: Linda/Revontulipalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksessa ei ollu kyse siitä että etten olisi lajista pitänyt. Luulin että se olisi ollut se mun juttu, mutta olinkin siinä surkea ja jätettiin joukkoe jutuista pois, kuten esityksistä joten lopetin sen. Totta, että pointti taitaa olla se että lähtee ulos, mutta ainakin itsestäni tuntuu, että mikäli on jo kavereita, miettii että tarvitsenko uutta kaveria ja että jaksaako tutustuu ihmiseen. Mitään erityisen suuria mielenkiinnon kohteitakaan ei itselläni varsinaisesti ole, mihin suhtautuisin intohiolla. Niih, no, paitsi ehkä blogi.

      Poista
  2. Sympaattinen ainakin olet sen voin todeta. Fiksu? ehkäpä, :D hajamielinen välillä ainakin :D
    Monet noista omasta mielestäni kyllä sopii sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajamielinen ainaki viimeaikoina. Koko perjantai niin väsyny että luulin että on maanantai. Katoin seurattavien snapchattit ja 2 mainitsi että olis mukamas perjantai xD Lauantaina taas luulin että on sunnuntai, koska en saa lauantaisin ikinä aikaseksi siivota. Tämä olikin poikkeus ja siksi menny pasmat sekasin xD

      Poista

Kiitos kommentista :) Julkaistaan hyväksymisen jälkeen.