Päästiin Samin kanssa pari viikonloppua takaperin vihdoin käymään Pasilan linkkitornissa. Viimeksi pääsin käymään siellä joskus ala-asteella, kun isäni kaveri perheineen oli käymässä helsingissä. Silloin isäni työskenteli vielä Ylellä, mutta siirtynyt sittemin Digitalle. Digita on vuokralla Ylen tiloissa mitä kautta pääsee torniin joten siksi sinne edelleen päästiin, vaikka ei ihan niin helposti kuin aikasemmin. Olisi ollut kiva päästä näkemään Ylen tiloja enemmänkin (siskoni on päässyt uutisten lukijan paikalle ja lavaste varastossa käymään. Itse en koskaan kerennyt pääsemään) mutta ei ole enään oikeuksia muualle tiloihin.
Ylös pääsee ihan hissillä mutta 3 viimestä väliä pitää mennä portaita pitkin ja 2 viimeset portaat on todella jyrkkiä, joten pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni siltä varalta että jalka lipsahtaa, niin en putoa rappusista. Pasilan linkkitorni on helsingin korkein rakennus ja on antenneineen yli 160 metriä merenpinnasta. Taso millä me oltiin oli 112,4 metrin kohdalla. Kirkkaalla säällä pitäisi näkyä tallinnaan asti, mutta ehkä mulla on huono näkö tai jotain, kun en ole sitä koskaan nähnyt. 
Mietin ennen ylös menoa että nyt on syksy ja pilvetkin liikkui aika reippaasti että ylhäällä on pakko olla kylmä, mutta olikin yllättävän lämmin. Sen lisäksi syksy oli kauneimmillaan joten parempaa ajankohtaa ei olisi voinu käynnille toivoa.
Syksy on ehdottomasti lemppari vuodenaika ruskaineen ja sateineen, joten oli ihana nähdä syksyn värit korkeudesta. Mutta rakastan myös sadepäiviä varsinkin jos sillon voi olla kotona sohvalla kaakao muki sylissä ja lukea kirjaa tai sitten vaikka jossain tunnelmallisessa baarissa viinillä. Esimerkiksi Hiltonilla on mielestäni mukava lämmin tunnelma. Syksyn sateissa ihanaa on myös se, kuinka se puhdistaa ilman kuivan kesän jälkeen.
Tekstit
Ei kommentteja
Kiitos kommentista :) Julkaistaan hyväksymisen jälkeen.